Hulluutta Helsingissä: citymökit reunustavat metrorataa. Radan toisella puolella on kerrostaloja.

Sain kesälomani aluksi Facebookissa kutsun Aalto-yliopiston organisoimalle Whose*Issues -työpajaan. Whose*Issues on kaupunkilaisten aktiivisuutta ja kaupungin kehittämistä tavoitteleva tapahtuma, joka järjestettiin WDC-paviljongissa.

WDC-paviljonki on design-museota sivuavan kadun varteen kortteleiden väliin rakennettu ihastuttava patio ja yhteinen ryhmätyötilaterassi. Se ansaitsisi oman artikkelinsa, mutta todettakoon lyhyesti, että diggasin Paviljongista kovasti.

Whose*Issuen tilaisuuden fasilitaattorit tekivät ammattitaitoista työtä ja heillä olivat lukuisat fasilitointitekniikat hallussa kuten muun muassa odotusten hallinta sekä SWOT-analyysi. Selkeästi hyviä konsultteja tulevaisuudessa.

Osallistuin itse työryhmään, jossa pohdittiin Kivinokan alueen tulevaisuutta.

Kivinokan työpaja

En ollut itse aikaisemmin juurikaan tutustunut Kivinokan asioihin, mutta tiedän että alue tulee seuraavan valtuustokauden aikana päätettäväksi. En ole koskaan aiemmin edes käynyt Kivinokalla ja mielikuvani alueesta oli monen stadilaisen tapaan hyvin blankko.

Kivinokka on niemen kärki, joka sijaitsee Kulosaaren pohjoispuolella. Metrossa matkustavat ovat varmasti nähneet siitä vilauksen Kulosaaren ja Herttoniemen välillä kuljettaessa. Olen itse myös ajanut silloin tällöin Kulosaaren puistotietä pitkin ja ohittanut Kipparinlahden silmukan kohdalla alueen sen kummemmin sitä noteeraamatta.

Kivinokan ristinä on sijainti. Alue sijaitsee erinomaisten liikenneyhteyksien päässä keskellä Helsinkiä ja on hyvin selvää, että se haluttaisiin saada nykyistä tehokkaampaan käyttöön.

Whose*Issues -työpajassa tehtävän otsikkona olikin ”Kivinokan virkistysalueen suojelu”.

Tehtävän premissi ei oikein tyydyttänyt minua. Kysyinkin heti aluksi kiperän kysymyksen:

[important]

Minkä vuoksi Kivinokan nykyisten käyttäjien saavutettu etu on tärkeämpi kuin 20-30 000 tulevan asukkaan tarpeet?

[/important]

Kysyin kysymyksen oikeasti avoimin mielin. En tiennyt alueesta mitään ja kaipasin perusteluja sille mikä Kivinokassa on niin arvokasta, että se jäisi koskemattomaksi.

Kivinokan länsikärjessä on varsin komea kalastusalue.

Sain vastaani ryöpyn erilaisia argumentteja siitä kuinka ihanan ekologista alueella asuminen on, miten mökeille ei saa kulkea autoilla, miten mökeissä ei ole tarkoituksellisesti sähköliitäntöjä, kuinka kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta alueesta on kysymys ja siitä miten itäisessä Helsingissä ei ole uimarantoja.

Teksti oli kuin copy-pastea Vallilan joukkoliikennekadun vastustajilta.

En viitsinyt lähteä tilaisuudessa vänkäämään uimarannoista, mutta todettakoon tässä että uimarantoja on myös Itäisen Helsingin puolella varsin hyvin tarjolla. Koko lista löytyy Stadin sivuilta. Itäisellä alueella uimarantoja ovat Aurinkolahti, Kallahdenniemi, Kallahden kainoalo, Laajasalo, Marjaniemi, Mustikkamaa, Pikkukoski, Rastila ja Tuorinniemi. Pienemmistä uimarannoista idän alueelle sijoittuvat Furuvik, Hevossalmi, Jollas, Kivinokka, Porvariskuninkaanpuisto ja Puotila. Tässä kartta.

Kivinokkalaisten puolesta puhuvien puuhamiesten tavoitteena tuntui olevan täydellinen toimenpiteiden estäminen alueella. Alueelle ei saisi rakentaa yhtikäs mitään. Sen pitäisi olla nykyisessä asussaan. Korkeintaan jalkapallokenttiä voisi tulla pari lisää ja nämäkin pitäisi antaa paikallisen saaritoimikunnan haltuun.

Tilaisuus herätti hyvin paljon kysymyksiä. Erityisesti ammattiliitto JHL:n erityisaseman suhteen.

JHL:n luksusmökit

En ennen Paviljongin tilaisuutta tiennyt, että JHL-ammattiliitolla on Kivinokassa erityinen suositummuusasema.

JHL-ammattiliitolla on outo erityisasema alueen mökeissä. Siinä missä muut Kivinokan mökit ovat viemärittömiä, sähköttömiä ja vuokaamattomia, JHL:n mökeissä nämä kaikki ovat sallittuja.

Miksi JHL:n mökeissä on tämä etuoikeus? Mihin se perustuu?

Kulosaaren kartano

Toinen Kivinokan outous on Kulosaaren kartano.

Kivinokan alueella sijaitseva 1500-luvun kartanon messevä kartanorakennus on rakennettu 1810-luvulla ja sattuu olemaan Engelin suunnittelema. Helsingin kaupungin omistuksessa kartano on ollut vuodesta 1927 lähtien.

Stadi on vuokrannut Kulosaaren kartanon ammattiliitto JHL:lle, joka hallinnoi sitä isännän ottein. Näihin otteisiin kuuluvat muun muassa erinomaiset jäsenedut JHL:n jäsenille.

Miksi Kulosaaren kartano on annettu juuri JHL-ammattiliiton haltuun ja millä ihmeen oikeudella samainen ammattiliitto tarjoilee tätä jäsenistölleen vuokralle naurettavan halpaan hintaan? JHL:n jäsenet saavat uusklassisen kartanon alakerran käyttöönsä 28 eurolla tunti. Rengintupa puolestaan on tarjolla vain JHL:n jäsenille ja hintaa pyydetään 70 euroa per viikko.

Näin halpaa vuokraa ei Helsingin seudulta juuri mistään löydy.

Eikö tasapuolisuusperiaatteen nimissä tilaa pitäisi tarjota kaikille helsinkiläisille samaan hintaan?

Mikä oikeuttaa JHL-ammattiliiton etuoikeutusaseman?

Yksityiset citymökit

Kivinokan ”Kukkenheim”-museomökki.

Kivinokassa on yksityisessä omistuksessa muutamia satoja citymökkejä. Nämä on aseteltu alueelle sikin sokin ja niistä puuttuvat pihat. Bingin lentokonekuvassa saa hyvän kuvan tästä:

(Note to self – lisää tähän Bing-karttakuva)

Yksityisissä mökeissä ei ole sähköliitäntöjä ja tämä on jokseenkin outo juttu. Alueella kulkee tie ympäri mökkialuetta ja siinä on sähköistetty valaistus. Kun kysyin Paviljongin tilaisuudessa mökkien sähköistämisestä, eräskin osanottaja sähähti ”me emme halua sähköä!”

Miksi?

Pääosa Kivinokan mökeistä on varsin huonokuntoisia. Ne ovat vuosikymmeniä vanhoja ja niiden arvo on oikeasti alueessa – ei itse rakennuksissa.

Tilaisuudessa perusteltiin Kivinokan koskemattomuutta moneen kertaan ”ekologisuudella”. Eräskin osanottaja perusteli tätä sillä, että Kivinokan mökin omistajana mökille lähtiessään hänen ei tarvitse matkustaa pitkään kulkiessaan mökille.

Mitä ihmeen ”ekologisuutta” on elää citymökissä keskellä kaupunkia?

Ekologisuudesta kertoo myös varsin hyvin se, että Kivinokan mökkiläiset köröttelevät lähes tontille saakka autoilla. Parkkialue sijaitsee Nokan eteläisimmän tien puolivälissä, likimain saaren keskellä.

Kivinokan yksityiset mökit sijaitsevat kaupungin mailla ja niitä myydään yksityisesti. Mökkirakennusten hinnat vaihtelevat 5 000 ja 50 000 euron välillä. Myynti perheenjäsenten välillä on sallittua ja yleistä.

En ihmettele lainkaan suvun sisäistä kaupankäyntiä. Jos joku on onnistunut saamaan Kivinokasta mökkipaikan, vain hullu luopuu tästä. Mökkiharrastus mukavasti metropysäkistä kivenheiton päässä on taatusti vain suomalainen erikoisuus.

Oudosti Kivinokan mökkien myynti on sallittua vain helsinkiläisille. Miksi ihmeessä? Jos Suomessa venäläiset liikemiehet saavat ostaa mökkitontteja vaikka asevarastojen läheltä, millä perusteella citymökkien omistamista rajoitetaan kotikaupungin perusteella?

Yhteiskunnalliset haasteet

Yhteiskunnallisen haasteen Kivinokan alueesta tekee se, että kivinokkalaiset eivät itse maksa alueensa kustannuksia. Mökkien maasta peritään naurettavan halpaa vuokraa – alle 400 euroa vuodessa. Markkinahinta olisi varovasti arvioituna noin satakertainen.

Käytännössä siis muut helsinkiläiset maksavat kivinokkalaisten mökkiharrastuksen. Ja näin tehden samalla myös estävät asuinrakentamisen alueelle.

Kivinokan väitetään toimivan myös yleisenä helsinkiläisten virkistysalueena. Väite kiinnosti minua sen verran, että lähdin itse katsomaan aluetta.

Maastokierros

Heinäkuisena tiistai-iltana Kivinokka oli hiljainen ja rauhallinen metsäinen niemi. Se muistuttaa hyvin paljon vuosaarelaisia Uutelan, Kallahden ja Ramsinniemen alueita.

Kävelin alueen läpi. Alue on pääsääntöisesti huonosti hoidettua hyttysin kyllästettyä metsikköä. Alueen jalkapallokentät olivat aavemaisen tyhjiä. Tämä on outoa, kun muistaa että samaan aikaan muualla Helsingissä jalkapalloseurat kärvistelevät kenttäpulassa.

Kivinokan mökit vaikuttavat olevan pääsääntöisesti peräisin vuosisadan alkupuolelta tai heti sotien jälkeen. Mökit ovat noin 15 – 20 neliömetrin kokoisia pieniä räppänöitä. Niihin mahtuu ahtaen neljä henkeä nukkumaan. Pääasiassa sänkyjä näytti olevan kaksi niissä muutamassa tapauksessa, joissa kehtasin vilkaista ikkunasta sisään.

Mitään sen kummempaa logiikkaa mökkien sijoittelussa ei ole. Osa mökeistä on lähes kylki toisissaan kiinni. Osassa on enemmänkin lääniä välissä.

Design-roskikset koristavat Kivinokan uimarantaa.

Alueella sijaitsee muutama uimaranta ja pieni laituri. Uimarannat ovat pieniä ja sinänsä viihtyisiä. Mitään järin erikoista niissä ei kuitenkaan ole – ellei lahden toisella puolella siintävää Hanasaaren voimalaitosta lasketa sellaiseksi. Uimarannalla oli kymmenkunta henkeä ja tätä määrää on aiheellista pitää heinäkuisena iltana erittäin vähäisenä. Aurinkolahden Miami Beachilla on kauniina päivänä tuhansia kävijöitä.

Olisi rehellistä myöntää, että Kivinokan uimaranta-alueita käyttävät pääasiassa vain mökkiläiset itse. Heille näistä on varmasti iloa, mutta rantojen leimaaminen ”kaikkien kaupunkilaisten” virkistysalueeksi on perusteeton.

Kivinokan kierroksen jälkeen oloni tuntui surrealistiselta. Onko oikeasti mahdollista, että keskellä Helsinkiä säilytetään 50-luvun maaseudulta vaikuttavaa aluetta, jossa muutama sata etuoikeutettua mökkiläistä harrastaa citymökkeilyä järjettömän kalliilla maalla?

Järjellisiä perusteita sille, että alueen pitäisi säilyä täysin koskemattomana ei yksinkertaisesti ole. Helsingillä ei yksinkertaisesti ole varaa haaskata tällaista aarretta pienen eliittiryhmän 50-luvun elämäntyyliä jäljittelevään citymökkiharrastukseen. Semminkin kun Helsingillä on lukuisia muita siirtolapuutarha-alueita ja kesämajoja. Jälkimmäisten ylläpito on hyvin perusteltavissa virkistyskäyttöön tarkoitetuilla saarilla, kuten Sipoon Kuivassa hevosessa ja Helsingin Satamasaaressa. Mutta ei keskellä kaupunkia.

Stadi velattomaksi Kivinokan myynnillä?

Etualalla Kivinokan palstoja, taustalla Herttoniemen kerrostaloja.

On sitten kokonaan toinen juttu mitä Kivinokalla pitäisi tehdä. Periaatteessa alueen maa on niin arvokasta, että karrikoiden sanottuna rakennusoikeudet myymällä kaupallisille toimijoille Stadi pääsisi kaikista veloistaan eroon kertaheitolla.

Kivinokasta voitaisiin hyvinkin rakentaa Aurinkolahden kaltainen hyvin kaupunkimainen alue, jossa luonto on otettu hyvin huomioon. Näin rakentaen alueelle mahtuisi helposti 20 000 uutta asukasta. Townhousemaisena alueena asukaspotentiaali olisi noin 3 ‑ 7 000 henkeä.

Kolmas vaihtoehto on kehittää Kivinokkaa virkistysalueena. Mutta millaisena?

Ps. Kivinokan kuva-albumi löytyy Facebook-sivuiltani: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10151302983253277.413649.740428276&type=3 ja sen kuvat ovat vapaasti kaikkien käytettävissä.