Uusi Suomi toimi oikein
Kohu James Hirvisaaren (ps.) eduskunta-avustaja Helena Erosen (Muutos 2011) mauttomasta vitsailusta on jauhanut päiväkausia ja johtanut paitsi rikosilmoitukseen, myös persusympatisoijien kollektiiviseen loukkaantumiseen ”valehtelevalle medialle”. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ihokkaat tulevat repeilemään vielä pitkään
Kritiikin kohteena on ollut erityisesti Turun Sanomien uutinen ja verkkolehti Uusi Suomi. Näistä ensimmäinen julkaisi kohun aiheuttaneen uutisen ja se on sisällöltään sekä otsikoinniltaan asiallinen. Jos poliittinen toimija eduskunnasta käsin latelee näppäimistöltään hölmöyksiä, tästä on voitava ja saatava kertoa. Semminkin kun TS:n alkuperäisessä jutussa Erosen tekstiin viitattiin ”makaaberinä ajatusleikkinä”.
Toimittajan tehtäviin ei kuulu lähteä arvioimaan millä motiiveilla poliittiset kolumnistit esittävät väitteitään. Huumoria tehokeinonaan käyttävä ottaa aina riskin väärinymmärryksestä ja siitä, että juttu ei olekaan yleisesti ottaen hauska.
Eronen on itse käynyt Auschwitzin keskitysleirillä ja tuntee vallan hyvin 30-luvun Saksan rotuerottelukäytännöt sekä näiden seuraukset. Silti hän teki aktiivisen päätöksen lähteä laskemaan leikkiä ihmiskunnan karmeimpiin kuuluvasta teollisesta joukkomurhasta.
Sotahistorian harrastajana Eronen on myös hyvin tietoinen 30-luvun Saksan poliittisesta ilmapiiristä. Tuolloin vallalla oli juutalaisten syyllistäminen ja julma leikinlasku juutalaisten kustannuksella. Juutalaiset leimattiin säännönmukaisesti ahneiksi, vilpillisiksi ja isänmaan resursseja kuluttaviksi parasiiteiksi.
Yhtymäkohdat tämän päivän Suomessa maahanmuuttajia kohtaan osoitettuun halveksuntaan ovat vaarallisen samankaltaisia.
Yksi tehokkaimpia keinoja kansanryhmään leiman lyömiseksi on huumori. Tähän keinon kaikki yläasteen läpikäyneet ovat takuuvarmasti törmänneet. Kun luokan kovis kiusaa pienempiään, hän säännönmukaisesti haukkuu heitä homoiksi, läskeiksi, rillipäiksi, vammaisiksi jne. ja saa mukana seuraavat kiusaamisen mahdollistajat bändärit nauramaan vitseilleen. Jos käytökseen puututaan, vastaus on hölmistynyt ”Mutta sehän oli vain leikkiä! Ei me vakavissaan! ehe-he-heh”
Haukkuminen on leikkiä ehkä kiusaajien puolelta, mutta kiusauksen kohteena olevilla ei ole hauskaa. Ja juuri siksi tähän täytyy puuttua.
Lainaan tähän Turun Sanomien ulkomaantoimittaja Tuomas Murajan erinomaisen kiteytyksen asiasta.
Soini avasi äärioikeistolle oven eduskuntaan
Kansanedustaja James Hirvisaaren (ps) avustajan Helena Erosen tapauksessa ei ole kysymys toimittajien väärinymmärryksestä, tyylikeinojen hallitsemattomuuden ruotimisesta eikä siitä, oliko vitsi tai siitä tehty lehtijuttu hyvä vai huono.
Erosen kannanotossa kyse ei ollut satiirista vaan natsiperformanssista, jossa huumorin varjolla tuotiin oikeat mielipiteet esille muka vitsin varjolla. Eronen myönsi radiossa pointikseen sen, että poliisin pitäisi pystyä erottamaan rikolliset selkeämmin. Natsiperformanssin ydin on ajatusleikki, jossa oma aate puetaan vitsiksi, ja esitetään marttyyriä, kun jäädään tarkoituksella kiinni oman ideologisen sanomansa levittämisestä. Erilaiset fasististen, natsihenkisten ja rasististen ”vitsien” järjestelmällinen levittely ei ole uutta. Ne on tarkoitettu ensisijaisesti omalle sisäpiirille, vaikka niitä netissä julkaistaankin.
Moni äänestäjä ei ole kuitenkaan tästä tiennyt. Siksi on perusteltua tehdä uutisia, jotka kertovat, kuinka paljon luultua enemmän valtaa Suomen Sisulla on perussuomalaisissa. Kysymys tässä jupakassa on siitä, että Erosta ei eroteta, vaikka eduskuntaryhmä niin on vaatinut, mikä taas kertoo paljon äärioikeiston vallasta puolueen sisällä.
Kotkalainen kunnallispoliitikko Freddy van Wonterghem saa sanoa olevansa iloinen muslimitytön kuolemasta, koska tämä ei siten ainakaan pääse synnyttämään lisää muslimeja. Suomensisulaisen kansanedustajan Juho Eerolan avustaja Ulla Pyysalo pysyy myös tehtävässään, vaikka haki natsijärjestön jäseneksi, koska ”ei tajunnut sen olevan natsihenkinen”. Tuomas Okkonen haki samaiseen järjestöön, ”koska oli kännissä”. Kansanedustajat Jussi Halla-aho ja James Hirvisaari ovat saaneet jopa tuomion rikoksesta, mutta pysyvät silti vallassa.
Viranomaiset ovat todenneet Suomen Sisun fasistiseksi järjestöksi, jonka rasistisia jäseniä on suomalaisen vallan korkeimmalla huipulla. Timo Soini perussuomalaisten puheenjohtajana jää jytkyn lisäksi historiaan miehenä, joka päästi aggressiivisen äärioikeiston eduskuntaan. Nyt näyttää siltä, että Soini ei enää pysty kontrolloimaan alaistensa tekemisiä, millä on arvaamattomat seuraukset.
* * *
Kaiken tämän raivon keskellä on ollut myös verkkolehti Uusi Suomi, jonka blogipalvelussa Eronen alun perin julkaisi tekstinsä.
Uusi Suomi on tehnyt journalistisesti resursseihinsa nähden erinomaista työtä ja sen Puheenvuoro-palvelu on kiistatta yksi maan merkittävimpiä poliittisen keskustelun areenoita. Puheenvuorossa on vain yksi paha vika: sen keskustelijakunta on erittäin persuttunutta. Äänekkäimmät puheenvuorojen kommentit ovat tulleet joko perussuomalaisten kiihkeiltä kannattajilta tai vähintään yhtä kiihkeiltä vastustajilta.
Suurimpana ongelmana Uuden Suomen nettikeskusteluissa eivät ole itse Puheenvuoro-kolumnien kirjoittajat, vaan yli-innokkaat kannattajat ja vastustajat. Koska Uuden Suomen keskustelupalstan Suosituimmat-listalle nousevat eniten kommentteja saaneet tekstit, sopivasti vastustajia tunnehermoon tökkimällä on ollut helppoa nousta suosiossa korkealle. Myönnän syyllisyyteni.
Olen itse nostanut Usarin blogeissa esille monia perussuomalaisten ulostulojen ongelmallisuuksia. Malliesimerkkinä vaikkapa Halla-ahon pirullisen nerokasta julistusta käsittelevä juttu. Näistä jutuista olen aidosti ylpeä, vaikka ne ovatkin saaneet US-persujen nettinatiiveilta kategorisen lyttäämisen.
Yksi tuoreimmista seuraamistani tapauksista on ollut Freddy Van Wonterghemin kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Asiaa tuntemattomille summattakoon, että Freddy oikeutti kirjoituksessaan muslimityttöjen tappamisen ja sai tästä vihapuhetuomion. Tämä luonnollisesti on suututtanut päivystäviä persuja.
Referoin muutama viikko takaperin Iltalehden uutista Freddyn tuomiosta ja totesin tämän jutun lopuksi hieman kyllästyneesti, että eikö puolueella ole muuta tekemistä kuin toimia sirkushuvina kansalaisille. Blogi itsessään oli lyhyt (kopio täällä), mutta herätti äärimmäisen kiihkeän 217-viestisen keskustelun.
Eräs keskustelijoista, Victor F[...], esitti kommentissaan seuraavaa:
30.3.2012 21:26 Viktor F[…]
”Sen nyt vielä ymmärtäisi, jos persujen apinalauma kännipäissään näitä päästäisi suustaan, mutta että kaikkien pedofiilien ja hullun lehmän kotimaasta tuleva ulkosuomalainen selvinpäin.”
Olen pitänyt blogausteni kommenttien moderointilinjan puuttumiskynnystä erittäin korkeana. En esittänyt estoja tai yhtäkään viestin poistoa sillä olen kokenut, että kirjoittajilla on ollut oikeus esittää kritiikkiä kirjoitusta tai kirjoittajaa kohtaan. Tämä on ollut ehkä liiankin liberaali linja, sillä sen seurauksena tyypilliset kommentit ovat olleet sisältöarvoltaan hyvin lähellä aivotonta mölinää.
Ehdin itse puuttua Oulun perussuomalaisten Reijo Kamulan kommentteihin ja pyytää häneltä asiallisempaa käytöstä. Victorin kommenteissa esittämä mauttomuus oli yhtä asiaton kuin vastapuolen pahimmat ylilyönnit. Myös siihen olisi pitänyt puuttua.
Asiasta suivaantuneena Freddy Van Wonterhem blogasi itse muutamaa päivää myöhemmin tekevänsä tutkintapyynnön blogistani ja erityisesti yllä olevasta Victor F:n kommentista. Minulle ei oikein selvinnyt mihin tällainen perustuisi – jo senkin vuoksi, että Victorin solvaus ei ole järin yksilöity.
Asian tultua julki Uusi Suomi jäädytti kummatkin blogit. Minusta tässä toimitus toimi aivan oikein. Siinä vaiheessa jos keskustelijat lähtevät uhkailemaan toisiaan poliisilla, on aivan perusteltua viheltää peli poikki ja ottaa tekstit talteen mahdollista viranomaiskäsittelyä varten.
En tietenkään usko hetkeäkään, että tämä prosessi johtaisi mihinkään. Tutkintapyyntö – jos sellaista ylipäätään on edes tehty – on ilmeisen perusteeton. Yksikään viranomainen ei ole ollut minuun yhteydessä asian tiimoilta.
Freddyllä on historiaa aiemmista perättömistä tutkintapyynnöistä. Tässä esimerkkinä Kotkan demarivaikuttaja Kim Soareksesta tehtailtu vastaava perusteeton tutkintapyyntö.
On tässä kuitenkin kieltämättä olemassa vaara diplomaattisesta selkkauksesta. Freddy nimittäin ilmoittaa eskaloivansa asian Belgian suurlähetystön tietoon, jos Suomen viranomaiset eivät tee mitään:
* * *
Näin jälkikäteen on myös aiheellista katsoa hieman taaksepäin. Minun on oltava rehellinen ja analyyttinen omia kirjoituksiani kohtaan.
On varmasti totta, että kirjoitukset ovat kohdistuneet erittäin paljon perussuomalaisten henkilöihin – kuitenkin pääasiassa heidän tekojensa ja ulostulojensa kautta. Tämä muistaenkin lukuisat kirjoitukset olisivat voineet olla huomattavasti enemmän rakentavia.
