Muslimien ja mustien uimavuorot
Kun taannoin eräs helsinkiläinen uimahalli järjesti musliminaisille varatun uimatunnin, asiasta nousi valtava poru. Varsinkin maahanmuuttokriittisissä piireissä tämä nähtiin loukkauksena pyhiä perusarvoja kohtaan, valtaväestön törkeänä syrjintänä ja perusteettomien etujen jakamisena hemmotelluille mamuille.
Minä oikein koskaan oppinut ymmärtämään miksi uimahallivuorosta nousi niin hirmuinen kohu. Hallivuoro oli muistaakseni keskellä päivää aikana, jolloin juuri kukaan muu ei hallia käyttänyt. Ja taisipa olla jopa niin, että naiset pääsivät tuolloin uimaan. Miehet eivät.
Hallivuoron järjestämisen taustalla on hyvin pragmaattinen syy: Suomessa elävät tummaihoiset siirtolaiset ja pakolaiset eivät yleisesti ottaen osa uida. En nyt muista tarkkoja tutkimustuloksia, mutta ero kantaväestöön on huomattava.
En osaa itse tarkkaan sanoa mikä on syynä uimataidottomuuteen. Todennäköisesti lähtömaan olosuhteet. Nairobilaisessa lähiössä ei ole uimahalleja läheskään samalla tavalla kuin Suomessa ja uimaopetus ei kuulu sikäläiseen opetusohjelmaan.
Toisaalta monessa maahanmuuttajien lähtömaissa ei (uintiturvallisia) vesistöjä ole lainkaan samassa suhteessa kuin Suomessa. Osittain asia saattaa selittyä myös kulttuurisyillä. Äskettäisessä BBC:n erinomaisessa artikkelissa kerrottiin kuinka jopa 70 % mustista amerikkalaisteineistä ei osaa uida. Ero on hälyttävän suuri verrattuna esimerkiksi Iso-Britanniaan, jossa uimaopetus tapahtuu osana koulujen opetusohjelmaa.
Tumman maahanmuuttajaväestön heikko uimataito on yhteiskunnallinen ongelma. Jos meillä selviäisi, että esimerkiksi jakomäkeläiset teinit eivät opi uimaan, asiaan tartuttaisiin varmasti.
Uimataito on tärkeä taito. Henki voi joskus olla siitä kiinni.
